Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui

Välillä sitä pysähtyy katsomaan taakseen ja huomaa, kuinka pian muutama viikko tai kuukausi on vierähtänyt. Ihan vain kaikessa arkipäiväisessä. Jouluhössötyksiä ei pahemmin tullut tehtyä, vaikka tarkoitus kyllä vähän olikin hössöttää. Ja se remonttikin on edelleen vaiheessa… lienenkö ajatellutkin valmistumisajankohdaksi heti kerralla ensi joulua..

Joulukortit teetin ensimmäistä kertaa Ifolorilla ja kuten arvata saattaa; rakkaiden karvanaamojeni kuvista! Kuvien saannissa oli vähän ongelmaa, kun lumi ehti sulaa ja mikä se sellainen joulukortti on, jossa ei lunta ole?! Koirien kuvia yleensäkin on tietysti noin tsiljoona, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän vauhtikuvia tai puuhakuvia – ensimmäistäkään sopivaa poseerauskuvaa ei löytynyt.

Lunta ehti onneksi sataa sen verran, että talvelta näytti ja ryhdyin kahden karvakorvan kanssa hommiin (ei ikinä enää yhtä aikaa!!) Paikoillaan ne eivät tietenkään olleet sen siunaamaa hetkeä. Koko ajan löytyi jotain tärkeää tutkittavaa. Omasta kotipihasta! Linssissä näkyi enimmäkseen takapuoli ja häntä tai joku suttuinen vilahdus jostain karvaisesta… Kun kyykistyin alas odottamaan sopivaa hetkeä, oli kuvattavakin paikalla salamana – kuono linssissä. Melkein jo aloin hermostua, kun valoakaan ei kovin monta minuuttia vuoden pimeimpänä aikana riitä. Lopulta suunnilleen karjuin (hirveä häpeä myöntää..) näitä istumaan paikoillaan. Ja aina kun katson kuvia, näen Jasminista;

No hyvä on sitten, tässä törötän kun en muuta voi!

Ja Nadiasta; Okei mutsi, olen orjasi..

Vaikka olin kammannut niitä valokuvia varten ainakin puoli tuntia per karvis, näyttävät ne siltä kuin olisivat kömpineet juuri jostain esiin. Ja mitä ihme hapsuja Nadian korvallisilla sojottaa… Kolmatta en sitten ehtinytkään kuvaamaan, kun tuli liian hämärää ja oli tietysti se vihon viimeinen päivä, kun tilaus piti tehdä. Oli pakko käyttää jotain aiemmin syksyllä otettua. Mikä nyt ei sitten sopinut joukkoon ollenkaan. Kun kuvat tulivat, mietin tovin, viitsinkö niitä kenellekään lähettää.. näin mielessäni vain sen surkean kuvaustilanteen. Kuvat kuitenkin lähtivät ja saivat kiitosta. Eivät tietenkään kehdanneet sanoa, että olitko juuri karjunut niille raukoille…

Sain myös toisen kuningasajatuksen, kun katselin Ifolorin sivuja; teetänpä mummolle ja muille lahjaksi kalenterit! Ja niin ryhdyin eräänä iltamyöhänä tuumasta toimeen. Aika monta tuntia siinä kyllä meni, kun selasin runsaat valokuvakansioni koneelta ja siirtelin sopivia kuvia erilliseen kalenteri-kansioon. Tulihan kalenterista ihan jees! Olin oikein tyytyväinen itseeni J Koirien kuvia siinä on tietysti tosi monta, mutta yritin kovasti ajatella myös lahjansaajia, jotka eivät välttämättä minun karvanaamojani jaksa joka päivä silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä tuijottaa. Siellä on sitten kuvia myös eräästä pikkumiestä ja parista isommasta pojasta ja tytöstä. Itse talutan hevosta yhdessä kuvassa ja toisessa olen Muskan konsertissa. Kukaan ei ole ainakaan moittinut lahjaansa ;)

Nyt olen tekemässä Ifolorin ohjelmalla oikein kuvakirjaa. Siihen tulee koiria, kissoja ja hevosia. Vähän maisemakuvia ja joitain ihmisistäkin ehkä. Voin sitten vanhainkodin kiikkustuolissa katsella sitä ja elää elämääni uudelleen – toivon mukaan!;)